Kun minulle selvisi, etten tiennyt Tuomas Kyrön kirjoittaneen
kolmatta Mielensäpahoittaja-kirjaa. Miniä on ilmestynyt Kirjan ja ruusun
päivänä vuonna 2012 ja siinä on 122 sivua. Miniä kertoo Mielensäpahoittajan ja tämän
miniän välisistä suhteista. Miniä on aina yrittänyt parhaansa, mutta tuntee
aina epäonnistuneensa appiukkonsa kanssa. Nyt appiukko tulee
pääkaupunkiseudulle viikonlopuksi ja tietysti miniän tärkeät työneuvottelut
siirtyvät samalle viikonlopulle. Miniän ei auta kuin ottaa appiukko mukaan neuvotteluun
venäläisten kanssa. Luvassa on siis humoristisia sysisuomen ja venäjänkulttuurin
yhteentörmäyksiä.
Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja (2010) ja Mielensäpahoittaja
ja ruskea kastike (2012). Molemmissa kirjoissa on 130 sivua. Kirjat kertovat
80-vuotiaasta suomalaisesta miehestä, jonka vaimo on joutunut terveyskeskuksen
vuodeosastolle ja miehen on opeteltava elämään yksin omassa tuvassaan. Kirjassa
on humoristinen ote tämän päivän maailmanmenoon ja siihen entiseen, jolloin
kaikki oli Mielensäpahoittajan mukaan paremmin. Ensimmäisessä osassa
keskitytään enemmän päivittäiseen selviytymiseen, ulkopuolisen avun
hyväksymiseen ja ystävän menetykseen. Toisessa osassa käsitellään perinteistä
ruuanlaittoa eli perunaa monessa muodossa. Kirjoissa on myös muutama muu hahmo
kuten naapuri Kolehmainen, poika, bussissa matkaavat koululaiset ja tohtori
Kivinkinen, jotka tuovat värikkyyttä kirjaan. Mielestäni kirjoja lukiessa on
oivallettava tietty ”vanhan miehen” rytmi, jotta niistä saa enemmän irti.
Kaikki kolme Mielensäpahoittajaa
saavat mielestäni lukijan hyvälle tuulelle eli sopivat luettavaksi silloin kun
kaipaa piristystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti