sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin…”

Kun minulle selvisi, etten tiennyt Tuomas Kyrön kirjoittaneen kolmatta Mielensäpahoittaja-kirjaa. Miniä on ilmestynyt Kirjan ja ruusun päivänä vuonna 2012 ja siinä on 122 sivua. Miniä kertoo Mielensäpahoittajan ja tämän miniän välisistä suhteista. Miniä on aina yrittänyt parhaansa, mutta tuntee aina epäonnistuneensa appiukkonsa kanssa. Nyt appiukko tulee pääkaupunkiseudulle viikonlopuksi ja tietysti miniän tärkeät työneuvottelut siirtyvät samalle viikonlopulle. Miniän ei auta kuin ottaa appiukko mukaan neuvotteluun venäläisten kanssa. Luvassa on siis humoristisia sysisuomen ja venäjänkulttuurin yhteentörmäyksiä.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja (2010) ja Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike (2012). Molemmissa kirjoissa on 130 sivua. Kirjat kertovat 80-vuotiaasta suomalaisesta miehestä, jonka vaimo on joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle ja miehen on opeteltava elämään yksin omassa tuvassaan. Kirjassa on humoristinen ote tämän päivän maailmanmenoon ja siihen entiseen, jolloin kaikki oli Mielensäpahoittajan mukaan paremmin. Ensimmäisessä osassa keskitytään enemmän päivittäiseen selviytymiseen, ulkopuolisen avun hyväksymiseen ja ystävän menetykseen. Toisessa osassa käsitellään perinteistä ruuanlaittoa eli perunaa monessa muodossa. Kirjoissa on myös muutama muu hahmo kuten naapuri Kolehmainen, poika, bussissa matkaavat koululaiset ja tohtori Kivinkinen, jotka tuovat värikkyyttä kirjaan. Mielestäni kirjoja lukiessa on oivallettava tietty ”vanhan miehen” rytmi, jotta niistä saa enemmän irti.

Kaikki kolme Mielensäpahoittajaa saavat mielestäni lukijan hyvälle tuulelle eli sopivat luettavaksi silloin kun kaipaa piristystä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti